Hi! In Rondo magazine 1/2026 appeared my first article in press in a long time. Here is in Finnish the full version of it so all intelligent ideas from my interviewees will be visible. Enjoy! (Interviews made 7/2025, final version 10/2025)
Kulttuurisiiloja ja tilaa luovuudelle
Neljä taidetanssin tekijää avaavat luovan työn ja tanssiajattelun nykytilaa Itä-Suomessa.
Kotkasta Kajaaniin löytyy niin alakulttuurien kuin korkeakulttuurin tekijöitä sekä tapahtumia
tanssin, että muiden taidemuotojen saralla.
Itä-Suomi saa osakseen harmahtavia tulevaisuuskuvia työttömyyden nousun,
terveystilastojen ja muuttotappioiden vuoksi. Uudet kuntien kulttuuribudjeteista päättävät
elimet muodostettiin kunnallisvaalien 2025 jälkeen. Hallituspuolueet Kainuussa, Savossa,
Pohjois- ja Etelä-Karjalassa menettivät kunnallisia valtuustopaikkoja. Keskusta on idässä
vallitseva puolue, Kymenlaaksossa myös SDP. Tanssin aluekeskusverkosto juhlii 20-
vuotista taivaltaa kuluvana vuonna. Tanssin aluekeskusverkosto on valtakunnallinen
tanssin asiantuntijataho, alan rakenteiden, tanssin ilmaisuvoiman ja -laadun kehittäjä. Se
on myös tanssin vapaan kentän suurin ja laaja-alaisin työllistäjä. Tanssin
aluekeskusverkosto on yleisötyön, tanssin soveltavan käytön, yhteisötanssitoiminnan ja
kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijä ja kehittäjä. Verkostoon kuluu 6 keskusta jotka
muodostuvat 7 taustayhteisöstä (lähde: https://www.tanssinaluekeskusverkosto.fi/). Routa
Company toimii Kajaanissa ja on osa Pohjoisen tanssin aluekeskusta. Toiminnanjotaja
Emilia Hyvönen arvioi Routa Companyn työllistävän 29 taiteilijaa useisiin työtehtäviin
kolmen vakituisen työsuhteen lisäksi vuonna 2025. Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen
toimitilat on Kuopiossa, toiminta-alueen jatkuessa Joensuusta Mikkeliin. Itä-Suomen
tanssin aluekeskuksen vuoden 2024 vuosikertomuksesta taiteilijoiden määrää numeroina
kartoittaa alueella työtilaisuuksien määrä 324 kpl, joista työllistyi yhteensä 46 henkilöä.
Heli Laakkosen haastattelema MDI:n aluekehittämisen asiantuntija Rasmus Aro kertoo taloudellisten negaatiotekijöiden ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutusten riskeeraavan Itä-Suomen mahdollisuudet jopa pelkäksi rajavyöhykkeeksi (Suomenmaa/25.7.2025).
Tätä rajavyöhykkyysuhkan alaista Suomen osaa liikuttaa ja rikastuttaa monipuolinen sekä kunnianhimoinen taidetanssin ammattilaisjoukko. Kajaanista tanssitaiteilija Maria “Mimmu” Autio kommentoi yleisökokemustaan positiivisin mielin: “Täällä on ollut ihan mahtavaa yleisöä! Parasta on, että pääsee esiintymään todella monenlaisille eri ryhmille. Erityisesti kiertueella on ollut todella merkityksellisiä kokemuksia, kun päiväkotiryhmiä tulee busseilla
matkan takaa ja hetken aikaa päästään yhteiseen maailmaan. Lasten rehellinen läsnäolo puhuttelee joka kerta.”
Autio kuvaa maantieteellisen sijainnin Kainuussa näkyvän taiteilijuudessa töiden
riittävyydellä, yhteisön stabiiliudella ja metsän vaikuttavuudella omaan inspiroitumiseen.
Routa Companyssa esiintyjäntyössä MUR-lastentanssiteoksessa (Koreografi: Sari
Palmgren, 2024) heräsi myös “torkkunut” laulu- ja viulunsoittotaito. “Helsingissä ujostelin näiden taitojen kanssa jostain syystä. Etäisyys on tuonut tilaa ja uskallusta palata musiikin pariin, mikä on ollut todella mahtavaa!” Autio kertoo.
Paikallisuudesta kumpuavaa taiteellista ideaa kuvaa soolotyö, johon Autio tarttui
hahmotyöskentelyn vetovoimalla: “Kuka muu olisi ollut sopivampi hahmo kuin Kajaanin oma Kekkonen. Syntyi Kökkonen, eräänlainen epähahmo Kekkosesta, jonka ulostuloja oli mahdollista (ja on edelleen) seurata Instagramissa. Kökkonen keikkaili ahkerasti ja lähti elämään ihan omaa elämäänsä.”
Jatkokysymykseeni Kekkosen vallanpitotavoista ja niiden suhteesta
nykymaailmanpolitiikan demokratian murentumiseen Autio vastaa: “Kökkonen oli
aikaportaalin kautta kulkenut kökkö versio Kekkosesta. Kökkonen villitsi kansaa kevään virallisessa avauksessa Välikadun valtauksessa ja näyttäytyi Generaattorin hautajaisissa Spice Girls -tribuutilla. Kollegat myös esiintyivät Kökkosen rinnalla omilla aikaportaalista tulleilla Kekkos-versioillaan. Tähän mennessä Kökkonen on esiintynyt vain julkisissa
tiloissa, jolloin tämän maailman hirmuhallitsijoihin ja heidän kommentointiin tuntuisi, että näyttämön suoja olisi tarpeellinen turva.”
Taiteellisesti edelleen naftaliinista löytyvä Kökkonen nauttii Aution haaveista
performatiivisen puolueen perustamisesta, jonka vaaliteltalla jaettaisiin vain tyhjiä
lupauksia. “En heti lähtenyt viemään itseäni ihan syvään päätyyn. Kuvittelisin, että täällä saattaisi olla arka aihe tehdä Kekkosesta satiiria. Enimmäkseen Kökkonen sai ihmisiltä huvittuneita reaktioita.” Autio kuittaa.
Kainuussa yhteisöllisyys ja monipuolinen taide näkyy esityskalenterissa läpi vuoden.
Kajaanissa hiljattain on ollut kantaesitettynä näkymättömyyden teemat Sari Palmgrenin MeTässä-teoksen muodossa, joka esitettiin luonnon helmassa. Teoksessa metsä ei typisty
pelkäksi näyttämöksi, vaan tulee tarkastelluksi aktiivisena voimana.
Taiteiden välisesti toimiva koreografi KM Taavitsainen saattoi 2025 ensi-iltaan Korvesta tulleet // They came from the wilderness – teoksen, joka oli yhteistyö Kajaanin Setan
kanssa.
Kaakkois-Suomessa Kymenlaaksossa tanssin ammattilaiset ovat kuluvana vuonna
järjestäytyneet kohti alueellista yhteistoimintaa ja taidetanssin laadun takaamista.
Kotkassa vaikuttava Kouvolassa tanssijuurensa ennen ammattiopintoja ravinnut Aino Karstinen on tekijä, joka löytää itsensä monenlaisista rooleista koreografian, opettamisen, luomisen, markkinoinnin ja viestinnän ristiaallokossa. Karstiselle keskeiseksi projektiksi nousee Kymenlaakson kollegaverkoston kehittäminen: “Kesäkuussa 2025 perustimme
alueelle uuden yhdistyksen tanssin ammattilaisille. Lähivuosien aikana Kymenlaakson
tanssi ry:n tarkoituksena on luoda aktiivinen kollegiaalinen verkosto alueella toimiville
ammattitaiteilijoille, tarjota tukea jäsenille oman taiteellisen toimintansa järjestämisessä
sekä ylläpitää valtakunnallisia yhteyksiä tanssin kentällä. Haluamme työskennellä yhdessä
paikallisten ammattitaiteilijoiden toimintaedellytyksien kehittämiseksi sekä luoda vahva
alusta kymenlaaksolaiselle taidetanssille.” Karstisen aikomus on tarjota Kymenlaakson
yleisöille ja yhteisöille taidetta monipuolisin lähtökohdin: “Koreografinen ajatteluni kumpuaa
kertomuksista, hahmoista ja niistä hetkistä, jolloin arki repeää auki joksikin muuksi, tutuksi ja
uudeksi yhtä aikaa. Inspiroidun hahmoista, ihmisistä ja kohtaamisista. Etsin intiimiä, käsin kosketeltavaa tunnelmaa, jota voi löytää ihmisten välisistä suhteista. Rakastan keräillä tarinoita
niin, että taskut täyttyvät ihmisistä, paikoista ja katveisiin jääneistä sanoista.” Haasteiksi tämän
päivän Kymenlaaksossa Karstinen mainitseekin ammattikollegoiden vähyyden ja sitä
myöten töiden kasaantumisen hyvin pienelle joukolle. Toinen Karstisen mainitsema haaste
on taidetanssin normalisoitumisen hitaus: “Usein kohtaan yleisön valmiin oletuksen siitä, ettei tanssia voi ymmärtää.”
Nurmeksesta kotoisin oleva ja laajemmin Pohjois-Karjalassa vaikuttava Siiri Kortelainen pohtii tavoitettavuutta Karstisen kanssa samankaltaisesti: “On hankala kysymys, miten saisi houkuteltua niitä, jotka eivät käy ikinä missään kulttuuririennoissa katsomaan jotain avantgardea.” Paikallisuus ja ei-kasvukeskusten kulttuuri ajaa Kortelaisen pohtimaan
rohkeutta tekijänä. Kortelainen mainitsee Helsinki-Pohjois-Karjala vertailussaan queer-identiteettiin ulottuvan turvallisuuden tunteen olevan erilainen, riettauden mahdollisuuksien
tuntuvan toisistaan poikkeavilta sekä yleisöjen kriittisyyden tason mukailevan
paikkasidonnaisia tyylejä: “Helsingissä jännittää sitten, että onko riittävän älykäs ja
perusteltu ja kiinnostava ja rohkea. Onhan se myös ihmeellistä, että maailmassa on
peräkyliä joissa asuu ihmisiä tavallaan ihan sivistyksen keskellä, mutta todella
harvakseltaan ja vähän eristyksissä. Taiteilijana hiljaisuuden keskellä voi olla myös tilaa olla rohkeampi, koska joka nurkan takana ei ole kollegan kriittistä silmää.” Taiteellisen työn
lisäksi taideleiri Susirajan taideakatemian tuottajana ja indie-festivaalien järjestäjänä
Kortelainen mainitsee juurevuuden ja paikallisen kulttuuritekemisen arvon: “Se on myös
itselle lapsena ja nuorena maakunnassa asuneena ja eläneenä ollut tosi iso ja elämää
mullistava asia, että on edes joskus nähnyt jotain taidetta”.
Rahoituksen epävakaudesta Kortelainen kiteyttää: “Tällä hetkellä kuumottaa, että jos ja kun Taike poistaa alueelliset rahoituksensa, niin miten maakunnille käy. Koska jos maakunnissa ei ole edes paremmat prosentuaaliset mahdollisuudet saada rahaa, niin kuka täällä tätä jaksaa. Sain ekan apurahan (v. 2020) esimerkiksi maakunnassa
esitettävään sooloteokseen. Ja uskon, etten ikinä olisi saanut sitä, jos olisin yrittänyt tehdä
sen Helsinkiin.”
Taiteilija Lindon Shimizu vaikuttaa kotikaupunkinsa Joensuun lisäksi myös
kansainvälisesti. Shimizu mainitsee työnsä keskiöksi intohimon tilalliseen luomiseen, jossa kehollinen tieto, erot ja monitasoisuus eivät ole ainoastaan totta, vaan myös juhlistettuja.
Shimizu kertoo Itä-Suomen väestörakenteen vaikuttavan työnsä nyansseihin. Taiteellisesti komplekseja kokonaisuuksia tutkivana tekijänä Shimizu mainitsee Itä-Suomen puutteellisen valmiuden verkostoihin, joissa praktiikan ja identiteetin moninaisuus tulisi kohdatuksi ja potentiaali tunnistetuksi. Huonon julkisen liikenteen infran pitkissä välimatkoissa, taidekasvatuksen rajallisuuden ja kielimuurin Shimizu kuvailee luovan
jakaumaa yleisöön termillä “cultural silo”. Pohjois-Karjalassa taideyleisö on tiivis ja tuttu, muistuttaen tekijöille haasteesta saavuttaa taidepiirien ulkopuolinen yleisö.
Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen taiteellinen johtaja Veera Lamberg kiteyttää
aluekeskusverkoston ja idän näköpaikaltaan seuraavasti: ”Taiteellisen johtajan
näkökulmasta tanssin aluekeskusten resurssit ovat edelleen liian pienet siihen, että ne voisivat tarjota “kunnollisia” työpaikkoja ja tarpeeksi pitkäjänteisiä työskentelyedellytyksiä
pääkaupunkiseudun ulkopuolella työskenteleville. On totta, ettei tanssikentän rahoitus ylipäätään ole kestävällä pohjalla, mutta suurin osa taidekentän rakenteista kuitenkin edelleen sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Siksi ajattelen, että etenkin Helsingin, Turun ja Tampereen ulkopuolella tanssitaiteilijana työskentely vaatii erityistä sinnikkyyttä, rohkeutta
ja yksinäisyydensietokykyä – ja usein myös valmiutta matkustaa töihin pitkienkin matkojen päähän. ”Periferioissa” on aina kiinnostavat puolensa. Taidealamme perustuu kuitenkin
ryhmätyöhön ja toisilta vaikutteiden saamiseen, joten rakenteiden puute on yhä edelleen iso haaste etenkin kasvukeskusten ulkopuolella. ”.
Lähitulevaisuuden alueelliseksi unelmaksi taidetanssin kentälle haastateltavien ajatuksista nousee esille hyvinvointi, taidekasvatuksen elävyys, vahvat yleisöt, ajan sekä tilan
arvostus ja kansainvälisyys.
Linkit:
https://vaalit.yle.fi/kv2025/tulospalvelu/fi/
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/ita-suomesta-voi-tulla-pelkka-rajavyohyke-jos-nykyinen-kehitys-jatkuu/
https://itak.fi/
ITAK 2024 vuosikertomus: https://assets.omastore.fi/itak/documents/aee3f39e-2f2d-4a90-8260-
bdc60456d159.pdf
https://www.suksetristiinsusirajalla.fi/
Haastateltavat:
Autio: https://mariamimmuautio.weebly.com/
Kartinen: https://ainokarstinen.com/
Kortelainen: https://siirikortelainen.weebly.com/
Shimizu: https://itak.fi/lists/item/tekijat/5767/
Haastattelumateriaalien suomennos: Maikki Palm
——————————————————————————–
I am Maikki Palm, a dance artist based in Finland.
I am a senior lecturer in Tampere Conservatory vocational qualification in Dance. Also working as a free maker.
Contact
maikkipalm@gmail.com
Maikki Palm 